Man­sik­ka

Mansikka_3-me.jpg

Pol­ka on man­sik­ka­la­ji­ke, jota pää­asias­sa vil­je­lem­me. Se on raik­kaan ma­kea ja pa­kas­tuso­mi­nai­suuk­sil­taan hyvä mar­ja. Ei ihme, että se on suo­ma­lais­ten suo­sik­ki vuo­des­ta toi­seen. Uu­te­na la­jik­kee­na 2017 meil­le is­tu­tet­tiin So­na­taa.


Man­sik­kaa vil­jel­lään meil­lä muo­vil­la ka­te­tuis­sa ri­veis­sä. Mus­ta muo­vi ai­kais­taa sa­toa läm­mit­tä­mäl­lä maa­ta, es­tää rik­kakas­vien kas­vua vä­hen­täen kä­sin­kit­ke­mi­sen ja kas­vin­suo­je­luai­nei­den käy­tön tar­vet­ta, sekä suo­jaa mar­jo­ja li­kaan­tu­mi­sel­ta.


Jo­kai­ses­sa man­sik­ka­ri­vis­sä on tih­ku­kas­te­lu­let­ku, jon­ka avul­la kas­vus­toon saa­daan vesi ja ra­vin­teet juu­ri oi­ke­aan paik­kaan juu­ris­ton koh­dal­le, jos­sa ne ovat par­hai­ten kas­vin käy­tös­sä. Täl­löin ra­vin­teet ei­vät huuh­to­du, vaan tu­le­vat hyö­dyn­net­tyä te­hok­kaas­ti. Maan kos­teut­ta mi­tataan usei­siin eri kas­vus­ton koh­tiin si­joi­te­tuil­la ten­sio­met­reil­lä, jot­ka aut­ta­vat kas­te­lu­tar­peen mää­rit­te­lys­sä. Sa­tei­si­na­kin vuo­si­na jou­du­taan kas­te­le­maan, kos­ka var­sin­kin kar­keam­mil­la maa­la­jeil­la vesi imey­tyy lä­hes suo­raan alas­päin, eikä le­viä le­veys­suun­nas­sa muo­vi­pen­kin alle.


Man­si­kam­me on is­tu­tet­tu mel­ko har­vaan ti­hey­teen, eli yh­des­sä pen­kis­sä on vain yksi man­sik­ka­ri­vi. Usein vil­jel­lään pa­riri­vis­sä, jol­loin py­ri­tään isom­paan heh­taa­ri­sa­toon (saa­daan useam­pia kas­ve­ja vil­jel­lyl­le pin­ta-alal­le). Meil­lä mar­jat mark­ki­noi­daan lä­hin­nä it­se­poi­mi­joil­le, jol­loin sa­don laa­duk­kuus on mää­rää tär­keäm­pi. Py­rim­me tuot­ta­maan mah­dol­li­sim­man hy­vä­laa­tui­sia mar­jo­ja suo­raan asiak­kail­lem­me. Har­vem­pi tai­mi­ti­heys aut­taa kas­vus­toa tuu­let­tu­maan pa­rem­min, jos­ta on etua var­sin­kin kos­tei­na ja läm­pi­mi­nä vuo­si­na jol­loin har­maa­ho­meel­la on hy­vät edel­ly­tyk­set is­keä man­sik­ka­maal­le ja pi­la­ta sa­toa.


Myös sil­lä, kuin­ka tark­kaan kaik­ki kyp­sät mar­jat ke­rä­tään (ja huo­not pois­te­taan pen­sais­ta) on mer­kit­tä­vä vai­ku­tus man­sik­ka­sa­don py­sy­mi­seen hy­vä­laa­tui­se­na poi­min­ta­kau­den lop­puun saak­ka. Sii­hen jo­kai­nen it­se­poi­mi­ja pys­tyy vai­kut­ta­maan poi­mi­mal­la tal­teen myös ne vä­hän pie­nem­mät­kin man­si­kat. Pen­saa­seen jä­te­tyt kyp­sät mar­jat pi­laan­tu­vat her­käs­ti ja ho­meh­tues­saan saas­tut­ta­vat lo­pul­ta myös vie­rei­set­kin mar­jat ja raa­ki­leet.

© Yli­rau­tian tila 2020. Kaik­ki oi­keu­det pi­dä­te­tään.